Missä ovat poliittiset teot eläinten puolesta?

Helsingin Sanomat uutisoi (4.3.), että kolme viime vuodenvaihteen kohuvideoiden sikalaa joutuu syyteharkintaan. Se on hyvä, sillä eläinsuojelurikkomuksista rankaiseminen on askel eteenpäin tuotantoeläinten kohtelun parantamisessa. Parantamisen varaa onkin, sillä tuotantoeläinten laillinen tai laiton kohtelu on useimmiten varsin huonoa.

Suuri enemmistö kunnaneläinlääkäreistä on sitä mieltä, että Suomen eläinsuojelulainsääntö on riittämätön. Näin maallikon mielestä eläinsuojelulakia pitäisi muuttaa ja uusiin eläinsuojelun lakipykäliin pitäisi saada muutoksia, jotka edellyttävät eläimen lajityypillisen käyttäytymisen huomioimista enemmässä määrin. Eläimilla on liian vähän tilaa ja virikkeitä ja eläinten hyvinvoinnin tutkijoiden mukaan muunmuassa porsaiden hännänpurenta on hyvin yleistä. Onko tuo mikään ihme, jos porsaalla on 1,6 neliömetriä elintilaa eikä mitään virikkeitä? Kanat ja turkiseläimet elävät myös täysin luonnottomissa oloissa lajityypillisiin ominaisuuksiinsa nähden.

Mikään oikeamielinen moraali ei voi sallia eläinten nykyisenkaltaista kohtelua, joka johtaa niiden häiriökäyttäytymiseen. Missä ovat poliittiset teot asian eteen? Ja missä viipyy eläinsuojelijoiden kaipaama eläinasiainvaltuutetun virka?