Anna-Riitta Tunturi (HS 5.2.) on sitä mieltä, että metrolinjaa ei pidä jättää puolitiehen. Tämä, jo monet kerrat toistunut hokema on kuin mantra, johon ei kuitenkaan löydy välttämättä vedenpitäviä perusteita. Vaikuttaa siltä, että monilla on jonkinlainen päähänpinttymä siitä, että metroa pitää jatkaa, huolimatta siitä minkälaiselle seudulle sitä jatkettaisiin.

On totta, kuten Anna-Riitta Tunturi sanoo, että Helsingin ja Espoon raja on ihmisten tekemä asiakirja. Mutta totta on myös se, että Helsinki ja Espoo ovat kasvaneet aivan eri aikoihin ja aivan erilaisiin tarpeisiin. Ne voivatkin parhaimmillaan olla erilaisia ja samalla toisiaan täydentäviä.

Tiiviisti rakennetussa Helsingissä metro on huomattavasti järkevämpi ratkaisu, sillä nopean raideliikenteen maanpäällisiä osuuksia ei edes mahdu jo rakennetulle maalle, olemassaolevalle infrastruktuurille. Lisäksi Itäkeskuksen suunnalle mennessä keskustan liikenne on tukkoista, hidasta myös busseille.

Espoo on puolestaan vähemmän tiivis ja pientalovaltainen, ja tiettävästi haluaa sellaisena pysyäkin. Espoosta bussit pääsevät huomattavasti kätevämmin Länsiväylän vartta suoraan Kamppiin ja useat suorat linjat palvelevat tällä hetkellä hyvin Etelä-Espoon eri alueilla. Jos tynkämetrolinja tulisi Espooseen, loppuisi bussien suora liikennöinti Helsingin keskustaan. Tämä lisäisi metropysäkkien keskustojen ulkopuolella asuvien vaihtojen määrää ja hankaloittasi matkaa Helsinkiin. Missä ne metron puolustajat ovat kun asukastilaisuuksissa on lähinnä vastustajia? Omissa autoissaanko? Autoilijatko vain Espoossa puolustavat metroa, jotta julkinen liikenne saataisiin pois näkyvistä?

Raideliikenteen etu on siinä, jos se kulkee muusta liikenteestä erillään. Tulevaisuutta silmällä pitäen Espooseen voisi kehittää myös sisäistä liikennettä palvelevan verkostomaisen raideliikennejärjestelmän.

© Ulla Palomäki 2004-2008