Metro toisi Espooseen massiivista rakentamista

Helsinki yrittää jyrätä läpi omaa metroaan täysin samanlaisena Espoon puolelle. Tätä ei voi suoranaisesti ymmärtää, eikä varsinkaan sitä, että Helsingin edustajat samanaikaisesti torjuvat suoralta kädeltä Espoon ehdotukset kevyemmästä vaihtoehdosta, pikaratikasta Espoon puolelle.

Tekniikka kyllä järjestyy, vaikka vaihdolla Ruoholahdessa, ilman, että pikaratikkaa täytyisi edes sovittaa samoille raiteille metron kanssa.

Tässä tarvittaisiin kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä pääkaupunkiseudun luonteesta.

Pääkaupunkiseutu tarjoaa monipuolisia vaihtoehtoja sekä asuin- että työympäristöiksi. Pääkaupungissa on tiheämmin ja harvmmin asuttuja alueita. On tiiviisti rakennettu Helsingin keskusta, kerrostaloalueita ja erilaisia pientaloalueita. Lisäksi on liikekeskuksia korkeine tornitaloineen.

Suurin ero Helsingin ja Espoon välillä liittyy asumismuotoon. Helsingissä voi asua kerrostalossa, miellyttävästikin, ja Espoossa puolestaan pientalossa. Helsingin tiivis rakennettu ympäristö voi tarjota sitä haluaville, sopivassa elämäntilanteessa oleville juuri sopivan ympäristön.

Espoossa puolestaan varsinkin perheelliset haluavat asua pientalossa, omassa puutarhakaupungissaan; 80 prosenttia espoolaisista haluaa.

Pitäisikö siis länsimetron levittämisellä länteen kieltää espoolaisten toiveet tietyntyyppisestä asuinympäristöstä ajamalla metron mukanaan tuomaa tiivistä rakentamista?

Pitäisikö koko pääkaupunkiseudun olla samanlaista massaa ilman omaleimaisia alueita, joissa myös kulttuurimaisemaa on varjeltu?

Asumisen mukavuuteen liittyy paljon varjeltavaa, ja jos emme sitä tee, ajamme asukkaita yhä kauemmas, jopa ulkomaille. Jostain syystä Suomi on jo nyt Euroopan kerrostalovaltaisin maa.

Uusimaa on juuri todettu brittiläisessä tutkimuksessa Euroopan kilpailukykyisimmäksi alueeksi. Eiköhän silläkin ole tekemistä asumisviihtyvyyden kanssa, että tuottavat yksilöt myös pysyvät täällä.