Optiomiljonäärit herätkää

Olemme hiljattain saaneet lukea lehdistöstä Suomen varakkaimpien tulotasosta ja siitä miten kuilu kaikkein varakkampien ja köyhimpien välillä senkun syvenee. Tuloerot Suomessa ovat jo sitä luokkaa, että voi kysyä mihin tasapuolisuus on Suomesta kadonnut. Joidenkin tulot eivät enää vastaa millään tavalla heidän työpanostaan, vaan ovat tähtitieteellisesti sen yläpuolella.

Pidetäänkö Suomessa sitten, tämän kehityksen huomioiden, itsestäänselvyytenä sitä, että kukaan ei anna omastaan? Miljoonia euroja kerätään pahan päivän varalle ja omiin hurvituksiin, joita ei ehdi edes ihmiselämän aikana toteuttaa tietyllä tulotasolla? Samalla kun Espoo kärsii tiukassa rahatilanteessa kaupunkina, jonne täytyy jatkuvasti rakentaa lisää kouluja, päiväkoteja ja terveyskeskuksia, samalla kun lasten psykiatriaan, päivähoitohenkilökuntaan, nuorisotiloihin ja lasten koulukirjoihin suunnattuja määrärahoja vähennetään, suuri määrä optiomiljonäärejä tyytyy pitämään miljoonansa omilla pankkitileillään. Eikö omatunto kolkuta antamaan suurista rahoista rahaa tarvitseville?

Espoossakin rahaa voi lahjoittaa kaupungille parhaaksi katsomaansa tarkoitukseen ja raha ohjautuu kaupunginhallituksen tiedoksi ja sitä kautta oikeaan momenttiin. Tähän mennessä Espoolle on testamentattu aniharvoin ja silloinkin vain hyvänä koetun saattohoidon seurauksena.

Espoossa ja Suomessa yleensäkin pitäisi miljonäärien herätä hyväntekeväisyyteen. Vielä Suomea suurempien tuloerojen maassa Yhdysvalloissa hyväntekeväisyyden osuus kansantaloudesta on n. 4 prosentin luokkaa.