Träskändan kartanopuiston luonnonsuojelualuetta kehitetään
Kuten monet jo tiedämme, on Träskändan kartanoympäristö valtakunnallisesti merkittävä Aurora Karamzinin aikaan liittyvä kulttuurihistoriallinen alue. Osa sitä on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1961.
Tämänhetkisen Träskändanpuiston käyttösuunnitelman lähtökohtana on Ranja Hautamäen Kartanopuiston historiallinen selvitys ja kunnostuksen yleissuunnitelma vuodelta 2002. Käyttösuunnitelmassa määritellään puiston erilaiset toiminnot, eri käyttäjäryhmät, rakenteiden kunto ja lisäsuunnittelun tarve.
Kartanopuiston hoitosuunnitelman tavoitteena on Aurora Karamzinin aikaisen, 1800-luvun puolenvälin ilme. Kartanon piha-alueella hoitosuunnitelma on puukohtainen ja luonnonsuojelualueella alueen eteläpuolella hoitosuunnitelma on tarkoitus tehdä kuviokohtaisesti. Suunnitelman on tarkoitus valmistua keväällä 2007.
Järvenperän koululla 20.11.06 järjestetyssä asukastilaisuudessa tuli esiin mielenkiintoisia kommentteja hoitosuunnitelmiin.
Ensinnäkin, valtaosa luonnonsuojelualueesta aiotaan tämänhetkisten suunnitelmien mukaan pitää kuusikkona. Tähän toi näkemyksensä Espoon ympäristöyhdistyksen varapuheenjohtaja, biologi Veikko Solantie. Hänen mukaansa tällä arvokkaalla alueella voitaisiin vaalia enemmänkin jaloja lehtipuita kuin kuusikkoja, joita on muutenkin Suomessa riittämiin. Hänen biologisen tietämyksensä mukaan vanhat osittain ontot lehtipuut kestävät myös myrskyä paremmin kuin kuuset, joita usein on kaatunut jalojen lehtipuiden päälle. Jalojen lehtipuiden suosiminen ei myöskään pahentaisi lepakoiden ja jänisten ravinnonsaantia alueella.
Myöskin Metsäntutkimuslaitoksen raportin mukaan luonnonsuojelualueen merkittävimmät suojeluarvot uhanalaisen ja harvinaisen lajiston kannalta liittyvät runsaslukuiseen vanhaan, osin erittäin järeään, onttoon ja lahovikaiseen jaloon lehtipuustoon.
Esiin tuotu näkökulma herätti myös minut asiaan, jota en ollut liiemmin pohtinut. On helppo yhtyä näkemykseen, jonka mukaan jalot lehtipuut saavat niille kuuluvan jalansijan historiallisesti merkittävällä alueella. Alueesta tulee silloin myös kaupunkipuistomaisempi, arvokkaamman oloinen, jollaiseksi Aurora Karamzin sen aikanaan varmasti tarkoittikin.
Kartanosta oli aikoinaan suora näkymä Diana-temppeliin, joka on valitettavasti nykyisin usein töhritty. Diana-temppelin edusta on syytä raivata kunnolla, siistiksi, mikä vähentäisi mahdollisuuksia sen töhrimiseen. Ja, ennen kaikkea, historiallisen muiston palauttamiseksi näkymä kartanolle olisi syytä palauttaa.
© Ulla Palomäki 2004-2008