Kehut USA:lle paikallaan

Olli Herrala, Kauppalehden kirjeenvaihtaja New Yorkissa, antoi kymmenen kehua USA:n systeemille (Presso 16.9.). Olen miettinyt jo pitkään, että missä kehut Yhdysvalloille, sillä valtiota on tapana parjata yhteydessä kuin yhteydessä. Milloin parjataan George Bushia, maailmanvalloitushalua, milloin amerikkalaista lihavuutta tai materialistisuutta.

Järjestelmällisesti unohdetaan muunmuassa se, että viimeistä edellisissä presidentinvaaleissa Al Gore sai määrällisesti 500 000 enemmän ääntä kuin George Bush. Oli vähällä, ettei älykäs ympäristönsuojelija tullut valituksi Yhdysvaltain presidentiksi. Hänen saamansa äänimäärä kuvastaa ehkä jotain amerikkalaisten enemmistön mielenlaadusta ja valmiudesta muutokseen.

Järjestelmällisesti unohdetaan se tuki, jonka saimme Yhdysvalloilta toisessa maailmansodassa. Jos natsit olisivat nyt vallassa, Suomesta olisi tehty lampaankasvatusvaltio.

Jatkuvasti unohdetaan myös se, että imemme kaiken aikaa vaikutteita Yhdysvalloilta. Silloin kun hampurilaisravintolat saapuivat Suomeen, Amerikassa niissä myytiin jo myös salaatteja. Kun amerikkalaiset alkoivat siirtyä lyijyttömään bensiiniin 70-luvulla, Euroopassa kaasuteltiin tuttuun tapaan ja lyijyttömyyteen herättiin vasta 80-luvulla. Suomessa tosin vasta 90-luvulla. Otsonikerroksen suojeluneuvotteluissa 80-luvulla eräät Yhdysvaltain kansalaiset ja järjestöt olivat avainasemassa. Mitä olisi tietotekniikan tasomme ilman Yhdysvaltain Silicon Valleytä? Autokin kehiteltiin alunperin Amerikoissa, vaikka se keksittiinkin Ranskassa.

Entä tosiaan amerikkalaisten avoimuus, iloisuus ja ystävällisyys. Itse olen törmännyt siellä juuri sellaisiin. Vietin muutaman tunnin kerran New Yorkissa ja näin kadulla iloisen näköisiä ihmisiä, kaiken kiireen keskellä. Jopa lehtikioskin myyjä neuvoi minua iloisesti ja toivotti hyvää päivän jatkoa.