Puututaanko Kuninkaankallion asumisyksikön ongelmiin?

Puututaanko Kuninkaankallion asumisyksikön ongelmiin tosiaan?
(11.7.2012 Länsiväylä)

Espoon sosiaalipalvelujen johtajat, Marja-Leena Remes ja Outi Ristimäki lupailivat (LV 27.6.), että paljon ongelmia aiheuttaneen Kuninkaankallion asunnottomien asumisyksikön suhteen ryhdytään toimiin. Näin on tosiaan tehtävä, sillä rauhallisen alueen asukkaat kärsivät kohtuuttomasti sekakäyttäjien uhkaavasta käytöksestä. Jos esimerkiksi lapsi ei uskalla enää käyttää bussipysäkkiä, on tilanteessa jotain pahasti pielessä.

Länsiväylä uutisoi kesäkuun alussa, että poliisi on joutunut tilastojensa mukaan vierailemaan yksikössä tammi-huhtikuun aikana useita kymmeniä kertoja, mikä on järkyttävä määrä. Kansanedustaja Kari Tolvasen mielestä (LV 16.-17.6.) päättäjät ovat tehneet vääriä valintoja sijoittaessaan syrjäytyneiden kovinta ainesta lapsiperheiden keskuuteen.

Remes ja Ristimäki väittävät, että asumispalveluyksikön henkilöstö puuttuu kaikkiin häiriötilanteisiin, vaikka tämä ei alkuunkaan pidä paikkaansa, jos lukee Länsiväylän netistä asukkaiden kokemuksia uhkaavista häiriötilanteista yksikön ympäristössä. Yhdessäkään kommentissa ei mainita henkilöstön puuttumisesta yhtään mihinkään. Jopa ohikulkevaa mopoa yritettiin kaataa mopoilijan onneksi selvitessä pelkällä säikähdyksellä. On vain ajan kysymys milloin jotain vakavaa tapahtuu. Yksikön asukkailla on mielenterveysongelmia, kuten psykoottisuutta ja skitsofreniaa, väkivaltaisuutta, vankilataustaa, jne, joten toimivatko ympäristön lapsiperheet jonkinlaisina koekaniineja heidän sopeuttamisekseen ympäristöönsä – mikä ei ole usein ennenkään heidän kohdallaan onnistunut?

On mahdollista, että koko yksikön sijoittaminen näin sopimattomalle alueelle on väärä valinta ja että sen uudelleensijoittamista pitäisi harkita. Asumisyksikkö voitaisiin siirtää opiskelijoiden tai vanhusten käyttöön. Pienille yksiöille löytyisi varmasti käyttöä kalliiden vuokrien vaivaamalla pääkaupunkiseudulla. Miksi helliä armottomia sekakäyttäjiä ihanalla luonnonkauniilla ympäristöllä, jota he eivät kuitenkaan osaa arvostaa? Yksikön asukkailla ei lisäksi ole mitään velvollisuutta saada aineiden käyttöä loppumaan, vaikka ovat kunnan kalliilla ylläpitämiä. Mitä ihmeen paapomispolitiikkaa tämä oikein on?

Jos yksikön sijoittaminen kyseiselle alueelle liittyy siihen, että Diakonissalaitos sattuu omistamaan maata juuri siellä, on se aivan väärin perustein tehty päätös. Joku teollisuusalue tai kerrostaloalue sopisi paljon paremmin tällaiseen tarkoitukseen. Siitä olen Kari Tolvasen kanssa täysin samaa mieltä, että häiriköt on siirrettävä viipymättä esimerkiksi alueille, joissa ei lapsiperheitä juurikaan asu.