Pelkät puheet ja lamppujen sammuttelu eivät riitä

Pelkät puheet ja lamppujen sammuttelu eivät riitä (21.10.2007 Helsingin Sanomat)

Leo Stranius aloitti (HS 10.10.) jo useaan kertaan aikaisemminkin käydyn keskustelun Suomen asemasta perässähiihtäjänä ympäristöasioissa. Suomen hitaus ympäristöasioissa on todellakin ongelma, johon ei ole vieläkään näkyvästi tartuttu. Herätyksen olisi voinut olettaa tapahtuneen Germanwatch-instituutin raportin myötä, joka osoitti Suomen olevan Valko-Venäjän ja Algerian tasolla ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ei ole kovin ylistävää olla samalla tasolla viimeksimainitun maan kanssa, jossa terroristit ovat tappaneet kokonaisia kyliä viime vuosina.

Vaikka ympäristöasioiden edelläkävijämaa, Ruotsi sijaitsee aivan vieressa, ei Suomea ole saatu lähtemään samaan prosessiin.

Stranius sanoo, että ongelmaksi muodostuu se, että kansalaiset odottavat politiikan hoitavan ongelmat, poliitikot ja hallinto peräävät markkinoita apuun, ja bisnes siirtää aloitteen kuluttaja-kansalaisten niskoille.

Jos asiat ovat näin, ne eivät tue oikeanlaista yhteiskuntajärjestystä. On selvää, ettei näin laajaa uudistamista voi heittää talouselämän harteille. Talouselämän pelisäännöt toimivat voiton maksimoinnin periaatteilla ja asian kuuluukin olla pääpiirteittäin niin. Talouselämä ja yritykset ovat ikäänkuin käytännön tehtävien pyörittäjiä mutta kansan valitsemat poliitikot ovat sen sijaan tehtävässä, jossa yhteiskunnan pelisääntöjä luodaan ja talouselämää raamitetaan. Poliitikkojen kuuluisi ottaa tämä rooli haltuunsa ja käyttää siinä myös taloudellisia keinoja. Näitä keinoja ovat muunmuassa verotus kaikkine muotoineen kuten verovähennyksineen, tai vaikkapa syöttötariffit. On hyväksyttävä, että muutokset maksavat jotain.

Kuluttajalle annetaan aivan liian suuri vastuu ympäristönsuojelussa, ilman kunnollisia taloudellisia kannustimia vaikkapa sähköjärjestelmän vaihtamiseen tai ympäristöystävällisen kulkuneuvon hankkimiseen. Siinäkö se sitten on, että sammutellaan vähän enemmän lamppuja ja pidetään kodissa ikävän alhaista lämpötilaa?

Voidaan spekuloida syitä siihen miksi poliitikot eivät ole omaksuneet luontaista rooliaan niinkin tärkeän uhan kuin ilmastonmuutoksen edessä. Monet ovat rakentaneet politiikasta uran, jossa äänestäjien miellyttämisestä tulee pääasia. Suurien velkojen kanssa painivilla ei ole varaa "ottaa riskejä" ja jäädä pois hyvin palkatusta eduskuntatyöstä. Eri intressiryhmien miellyttäminen ajaa siihen, että puheita tulee ja menee ja kukaan ei todella tahdolla panosta tärkeän asian eteenpäin viemiseen. Uskon kuitenkin, että sillä olisi lopulta kysyntää äänestäjien keskuudessa.