Espoon keskus on järkyttävä kokemus!

Espoon keskus on järkyttävä kokemus (5.5.2007 Kauppalehti Presso)

Presso (21.04.) selvitti Espoon olemusta sivukaupalla. Se onkin erittäin tervetullutta, sillä kaupungista on loppujen lopuksi puhuttu hyvin vähän, siitä mitä se kokonaisuudessaan edustaa.

Lehdessä esitellystä Espoo-kortista jo näkee, kaikessa karuudessaan, minkälaista Espoon julkinen rakentaminen oikein on. Silmät on yksinkertaisesti avattava katsomaan miten järkyttävän rumia rakennukset oikein ovat. Jokainenhan meistä on matkustanut ulkomailla ja nähnyt ajan saatossa komeina pysyvät julkiset ja muut keskeiset rakennukset. Eikö meillä, varsinkaan hyvin toimeentulevilla espoolaisilla ole oikeutta tähän samaan, nautittavien, ylväiden visuaalisten kokemusten kokemiseen kaupungin keskustoissa asioidessamme?

Eihän meille espoolaisille voi riittää vain se, että asumme kauniissa omakotitalossa ja että meillä on idyllinen, vehreä ja turvallinen lähiympäristö. Meidän täytyy pitää huolta myös keskustoistamme ja niiden edustavuudesta. Ja varsinkin nyt kun Espoo rakentuu koko ajan yhä enemmän oikeaksi kaupungiksi.

Espoon keskuksen karmeus on järkyttävä kokemus ensikertalaiselle – ainakin minulle. Harrisin ehdottama dynamiitti sopii siihen parhaiten. Pariisin vuodet iskostivat käsityksen ajattoman rakentamisen kauneudesta, eikä sen jälkeen voi muuta kuin hämmästellä laatikkorakentamisen rumuutta. Kuten Trevor Harris Pressossa kertoo, saattaa hyvinkin olla totta, että rakentajilla on ollut aivan liikaa valtaa Suomessa. Ja jos rakentaja haluaa hyvän tuoton rakennuksestaan, tekee hän sen mahdollisimman halvalla ja huonoilla materiaaleilla.

Jopa Tapiolan keskusta näyttää rapistuneelta, vaikka ympäristö onkin suunniteltu vehreäksi ja asumisen kannalta mukavaksi. Tapiolan keskusta näyttää kuitenkin hieman 70-lukulaisen edistyksellisyyden jäänteeltä, ei enää niin edistykselliseltä vaan halvalta rakentamiselta.

Uusvanhaa rakennustyyliä tulisi vaalia huomattavasti enemmän ja siihen voi ottaa oppia vaikka Eirasta tai Ullanlinnasta, ei sen kauempaa. Arkkitehdit eivät tosin saisi ylimääräisiä sulkia hattuunsa uusien muotojen keksimisestä. Tärkeintä kuitenkin on se, että muistetaan mikä on ohimenevää ja mikä ei.

Ulla Palomäki
Ympäristötaloustieteen maist.
Espoo