Selvitystä selvityksen perään

Selvityksen aihetta (13.4.2006 Kauppalehti Presso)

Presson toimittaja Ilkka Lampi toi esiin varsin tärkeän seikan pääkirjoituksessaan (Presso 1.4.) erityisesti siitä, miten Suomessa tehdään asioista selvityksiä selvitysten perään.

Olen samaa mieltä. Jatkuva tarve tehdä selvityksiä ja lisäselvityksiä asiasta kuin asiasta leimaa Suomen hallintoa ja päätöksentekojärjestelmiä. Tämä trendi on kenties omalta osaltaan johtanut siihen, että todelliset teot ja yhteiskunnan uudistaminen ovat jääneet taka-alalle. On ironista, että maantieteellisesti Euroopan viimeiseen nurkkaan saapuvat uudistuksetkin viimeiseksi. Yleensä ottaen läntisessä naapurimaassamme ollaan edetty kaikessa etunenässä Suomeen verrattuna.

Onko se rohkeuden puutetta vain ikivanhaa itänaapurin innoittamaa breshneviläisyyttä? Ainako sopu on tärkein? Ainako pitää ensiksi ajatella sitä, mitä muut ajattelevat, työtoverit, puoluetoverit, muut puolueet, jne? Suomalaisilla on kieltämättä tässä pitkä perinne ja se näkyy. Vanhassa pysyminen koetaan turvalliseksi, mitä harmaampi eminenssi, sitä parempi. Näkymättömissä ja turvassa, se on ehkä suojellut meitä valloittajilta menneinä vuosisatoina, mutta se ei enää vastaa nykytarpeita hurjaa vauhtia muuttuvassa maailmassa.

Esimerkiksi ilmastonmuutosta ja saastumista ajatellen, Suomessa ei tähän mennessä ole tehty juuri mitään niiden ehkäisemiseksi. Kierrätyksen edistäminen laahaa paikallaan, biopolttoaineiden eteenpäinviennille ei ole saatu kokonaisvaltaista systeemiä, verokannustimet eivät suosi edes energiaa säästävää rakentamista vaan yhä vain suoran sähkölämmityksen katsotaan olevan parhaasta päästä. Espooseen ei näytä vieläkään tulevan sinne soveltuvaa raideliikennettä.

Suomalaiseen luonteeseen sopiva pienissä ympyröissä tapahtuva tekniikan kehittäminen kyllä luonnistuu, mutta sen soveltaminen yhteiskunnan kehitykseen ei onnistu.