Miksi ihmiset hamuavat materiaa?

Miksi ihmiset hamuavat materiaa? (19.11.2006 Helsingin Sanomat)

Peter Singer esittää Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla (9.11.) mielenkiintoisia ajatuksia onnellisuudesta ja sen vähäisestä sidonnaisuudesta materiaaliseen vaurauteen. Paradoksaalista kyllä, tutkimusten tulokset osoittavat järjestelmällisesti onnellisuuden olevan sidoksissa rahaan vain tiettyyn pisteeseen.

Onkin hyvä kysymys, kuten Peter Singer esittää, miksi ihmiset keräävät mielettömiä määriä rahaa ja materiaalista vaurautta. Olisiko niin, että on jopa huonompi juttu, jos vaurautta on liikaa? Onko ostamisessa enää mitään iloa tietäen, että on kuitenkin varaa kaikkeen mahdolliseen? Voisiko olla enemmän iloa tuottavaa säästää rahaa johonkin haluttuun hankintaan, silloin hankinta tuntuu arvokkaammalta?

Jos rahaa on "liikaa", kuvitellaan että sen mahdollistama vapaus ja jatkuva omilla ehdoilla eläminen tuovat onnea. Eräät tutkimukset kuitenkin osoittavat, että muiden auttaminen tuottaa iloa ja jopa parantaa. Jospa onnea tuottavampaa onkin saada antaa. Valtavat rahasummat välittyvät myös aikoinaan omille lapsille, mutta tekevätkö ne heistä parempia ihmisiä? Jotkut ihmiset saavuttavat poikkeuksellisia asioita yhteiskunnassa niukkuuden motivoimina, liialla rahalla voi sen sijaan helposti pönkittää laiskuutta ja turhamaisuutta. Tästä syystä ilmeisesti Bill Gates on päättänyt antaa lapsilleen perintönä "vain" muutaman miljoonan.

Parisataa vuotta siten alkanut teollistuminen ja kaiken aikaa kiihtyvä teknistyminen ovat antaneet materian ulottuvillemme, monimuotoisine tuotteineen. Tämä kehitys on ehkä lisännyt tarvettamme hamstrata sitä loputtomasti, ehkä ikiaikaiseen eloonjäämisviettiin perustuen. Ehkä vuosituhansia jatkuneiden nälkävuosien ja sotien jäljet näkyvät tässä taipumuksessa. Tai sitten aivolohkojemme syvimmät osat saavat meidät pyrkimään kasvien tapaan kohti valoa - hinnalla millä hyvänsä. Valo on meille se, että osoitamme olevamme parempia kuin muut.

Vaikka syytä suurempaan jakamiseen olisikin olemassa, hamstraamisvietti sentään onneksi toimii jonkin verran. Ilman sitä kaikki suuret rahan motivoimat ihmiskuntaa hyödyttäneet saavutukset olisivat poissa. Rahan ansaitsemisvietti synnyttää toiminnallisuutta, virikkeellisyyttä ja tervettä kilpailua.